Tekstit
Chile
Ajankohta:
1-12.12. 2012
Runot: Joka
aamu Raija laittoi runon Sirpan ja minun ovelle. Runot Pablo Nerudan kirjasta ”Kysymyksiä.”
Kiitos Raija
Sää:
Chilessä oli kesä ja Santiagon sää oli lähes koko ajan noin +30. Vain yhtenä
päivänä oli pilvistä ja kymmenisen astetta viileämpää.
Lennot:
Helsinki-Madrid-Helsinki – Finnair, Madrid-Santiago – LAN, Santiago-Madrid -
Iberia
Järjestäjät:
Helsingin Yliopisto ja University of Santiago. Suurkiitokset myös Sirpalle,
joka saattoi meidät tämän projektin pariin. Samoin kiitokset järjestäjille ja
matkakumppaneille sekä erityisesti tulkillemme/oppaallemme Layalle.
Minulla
oli mahdollisuus osallistua opintomatkalle Chileen, koska olen luokkani
kanssa eräs noin kymmenestä pääkaupunkiseudun luokista, jotka
osallistuvat projektiin, missä tutkitaan lasten matematiikan ongelmaratkaisujen kehittymistä kuukausittain tapahtuvien tehtävien avulla. Tässä matkakertomukseni.
Lähtö 1.12
2012
Edellisenä päivänä
eteläistä Suomea hyväili talven ensimmäinen lumimyrsky. Seisoin päivällä
välituntivalvojana, kun tuuli riepotti lunta pitkin pihaa. Minä olin tosin
pihalla olijoista ainoa, joka kärsi tästä, sillä lapset nauttivat lumesta ja
talven ensimmäisistä lumileikeistä, heitellen vielä lisää lunta toistensa
niskaan. Kysymys nousi mieleeni, eikä se vielä ollut Pablo Nerudaa: ”Olenko itsekin joskus nauttinut lumesta yhtä
paljon?”
Vähän ennen kuutta olin
saanut työni valmiiksi, viimeiset kokeet oli korjattu ja todistusten numerot
laitettu paikoilleen. Suuntasin kotiin lumen tuiskuttaessa edelleen
sivuviistosta ja pyörteissä päin kasvojani.
Pakkasin tavarani ja
nukuin aika hyvät yöunet. Puolelta päivin lähdin tyttärieni saattelemana
Helsinkiin. He tulivat rautatieasemalle asti ja veivät talvivaatteeni mukanaan
takaisin Espoon kotiimme. Minä jatkoin muutaman pikaisen ostoksen jälkeen kohti
lentokenttää.
Lento Madridiin lähti
kello 15.30 ja meitä oli matkassa kaikkiaan seitsemän henkilöä tässä vaiheessa.
Lento kesti nelisen tuntia ja oli tapahtumaköyhä, niin kuin nyt lennot yleensä
ovat. Haikeana muistelen aikoja, jolloin minulla oli mahdollisuus matkustaa
junilla ja laivoilla.
Madridissa oli reilusti
aikaa odotella Lan-lentoyhtiön jatkolentoa Atlantin ja Etelä-Amerikan mantereen
yli. Matka kestäisi 13 tuntia, mikä on pisin lento, jolla olen koskaan ollut.
Noin puolenyön maissa Espanjan aikaa olimme taas ilmassa ja syötyämme
illallisen katselin perulaista elokuvaa yömyssyjen kyyditsemänä. Jossain
vaiheessa nukahdin mutta heräsin jo ennen kuin kone oli päässyt Atlantin
aaltojen yli. Lopun matkaa katselin elokuvan loppuun ja seurasin kuinka kone
siirtyi vähitellen yli Brasilian sademetsien, Argentiinan Pampan ja lopulta
Andien toiselle puolelle. Kello 9.00 Chilen aikaan laskeuduimme Santiagoon.
Ensimmäinen
päivä 2.12. 2012, Santiago, Chile
 |
| Santiago de Chile |
Passintarkastus tuntui
kestävän todella pitkään ja itse olin hieman huolissani, joutuisinko jonosta
sivuun ja täyttämään ilmoitukseni uudelleen. Kynäni hajosi nimittäin koneessa
ja esim. kohdassa jossa kysyttiin sukupuolta, minulla oli rastin sijaan
alfaurosmainen, maskuliininen sottainen peukalonjälki. Läpi kuitenkin menin ja
lyhyehkön taksimatkan jälkeen saavuimme hotellillemme.
Kun etelä-amerikkalainen
kesäaurinko hyväili kasvojamme ja lämpötila oli +28 C. Pohjois-Euroopan talvi
unohtui hetkessä. Kuvittelimme pääsevämme huoneisiin suihkuihin mutta respan
väki sanoi, että check-in on kello 14.00. Nyt kello oli 11.00. Päätimme siirtyä
allasbaariin. Onneksi projektissa mukana oleva
katalonialais-espanjalais-suomalainen Laya , joka oli ollut paikalla jo pari
viikkoa ennen meitä tuli altaalle ja puhui meille huoneet jo puolelta päivin.
Laya oli muutenkin suuri ja erinomainen aarre meille toiselle puolelle
maapalloa, paikallista kieltä osaamattomille muukalaisille. Suurkiitos vielä
kerran, Laya.
 |
| Jakarandat kukkivat kaikkialla saapuessamme Santiagoon |
Ennen huoneisiin menoa
maistoimme ensimmäiset paikalliset Pisco Sour –juomat. Ne olivat niin
herkulliset, että joka päivä tuli kokeiltua juomaa eri paikoissa, koostumus ja
vahvuus vaihtelevat suuresti paikkakohtaisesti mutta huonoa juomaa ei tullut
vastaan.
 |
| Ensimmäinen kosketus chileläiseen ruokaan |
Ensimmäinen päivä Uudessa
Maailmassa menikin sitten ensin päivällisen ja rentoutumisen ja sitten
iltapalan merkeissä. lIlalla meitä tuli tapaamaan Santiagon Yliopiston
edustaja, professori Leonor, joka johtaa tutkimusta Chilessä. Kävimme hänen
johdollaan vielä iltapalalla. Palattuamme hotelliin nautimme altaalla vielä
muutaman viinilasillisen ja menimme suht aikaisin nukkumaan ja toipumaan
pitkästä lennosta.
 |
| Pisco Sour |
Chile
Poems: Every morning
Raija placed a poem to our doors. These all come from Pablo Neruda’s “Questions.” You'll have to excuse me, the translations are mine. I couldn't find the book in English.
Weather: It was summer in
Chile and the weather in Santiago was around +30 C for the whole trip. Only one
day was overcast with the temperature about 10 C lower.
Flights:
Helsinki-Madrid-Helsinki – Finnair, Madrid-Santiago – LAN, Santiago-Madrid -
Iberia
Organizers: University of
Helsinki and University of Santiago
I had an opportunity to visit Chile on an excursion trip. The class that I teach has part of the study in which they observe how the students' skills in mathematical problem solving develope. This story is about my trip.
Leaving Finland
1.12 2012
The previous day we had experienced
the first blizzard of the winter. I was standing on duty during the lunch break
in my school when the wind started to blow snow all over the place. It came
from left and right, up and sideways, there was no way to escape it. I must
have been the only one on the yard who was not enjoying it, though. The kids
were laughing and truly having fun in the snow, even throwing more of it to each
other’s necks. A question came to my mind and this was even before the questions
of Pablo Neruda started to arrive: “Have I once been able to enjoy the snow as
much as the children are now?” I couldn’t remember and I can’t believe it has
ever been so.
Just before 6 p.m. I had
finished my tasks before the trip. I had marked the last exams and given the
grades for the semester. I headed for home while the blizzard was obviously
enjoying hitting my face as hard as it could.
I packed my gear and slept
quite well. On Saturday around noon I left home with my daughters who
accompanied me to the railway station of Helsinki and then returned to our home
in Espoo with my winter clothes. After some hasty shopping I headed for the
airport.
The flight to Madrid left at
15.30 and there were seven persons in our travelling group at this stage. The
flight took about four hours and was uneventful as flights usually are. How I
missed the long train and boat trips I did in my youth.
We had plenty of waiting
time in Madrid as our connecting flight across the Atlantic Ocean and the
continent of South-America would leave only at about midnight, Spanish time. It
was to be a 13 hour flight, the longest I’ve ever experienced. Lan is actually
a very good airline so it wasn’t too bad and after a supper and a bit of
watching a Peruvian movie, accompanied with some night caps, I fell asleep
somewhere over the Atlantic. This was not to last for too long as I woke up
while we were still above the Atlantic approaching the New World. I then watched
the movie till the end and then started to follow the flight map as we slowly
proceeded across Brazilian rain forests, Argentinian Pampa and the Andes. At
around 9.00 A.M. Chilean time we landed at the Santiago airport. It was about +
28 C and I had no complaints about that.
The first day
2.12. 2012, Santiago, Chile
The passport check seemed to
take hours and I was actually a bit worried whether the officer would then send
be at the back of the line again as my pen had exploded while I was filling the
customs declaration document on the plane. It was the point where I had to
state my sex. Well, as for myself, I was proud of the huge smudge containing my
thumb’s fingerprint that was actually supposed to be only a cross in a square.
But my alfa male, masculine fingerprint was ok in the end and I passed the
customs with flying colours and then it was a taxi trip to our hotel.
|
| Santiago de Chile |
As the South-American
summer’s sun was caressing our faces, the blizzards of Northern-Europe were soon
forgotten. We imagined we’d be able to check-in our rooms at mid-day but they
told us that there was no way before 2. p.m. It was only 11 a.m.. So we decided
to move into the pool bar. Luckily a Catalonian-Spanish-Finnish lady, Laya, who
worked in the project we are involved, had been in Santiago for about two weeks
already. She came to meet us and talked with the stuff who then let us into our
rooms at noon. Laya was so precious to our trip that a lot of what we
experienced would never have taken place without her. Our warmest thanks to you
again, Laya. Had we been totally on our own without someone being able to speak
Spanish the trip would not have been what it was.
|
| Jacarandas were blooming when we arrived |
Before retiring to our rooms
for a shower and short rest we had our first taste of that fabled Chilean
drink, Pisco Sour. It was always delicious but it’s strength and ingredients
varied from place to place. No need to say, we tried it every day and in every
possible place we could.
|
| Our first restaurant in Santiago |
Our first day in the New
World passed fast, we ate supper had a few more drinks and then retired early
to recover from our long flight.
|
| Pisco Sour |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti