Tekstit
Keskiviikko 5.12. 2012
”Tiedätkö, kumpi on vaikeampaa
tähkän
kasvaa vai karistaa siemenensä?”
Keskiviikkona lähdimme
liikkeelle 11 maissa niin kuin olimme päättäneet. Teki hyvää saada nukkua vähän
pidempään aamulla. Leonor vei meidät bussiasemalle, osti liput ja sanoi, että
oppaamme odottaisi meitä Valparaison linja-autoasemalla.
Bussi kulki meren ja
Santiagon välissä olevien kukkuloiden yli ja maisema alkoi muuttua vihreämmäksi
vasta kun aloimme laskeutua alas näiltä kukkuloilta. Kasvillisuus oli muuttunut
täysin erilaiseksi, kun saavuimme Valparaisoon noin puolentoista tunnin
ajomatkan jälkeen.
 |
| Florida kukkula, Valparaiso |
Victor olikin vastassa ja
kysyi meiltä, mitä haluaisimme tehdä. Kaikkia kiinnosti lähteä ensimmäisenä
vierailemaan Pablo Nerudan talolla ja niinpä hyppäsimme bussiin, joka alkoi
pian nousta ylös kiemurtelevia teitä kaupunkia ympäröivän kukkulan rinteillä.
 |
| Florida kukkula, Valparaiso |
Nerudalla oli pari muutakin taloa Chilessä, yksi Santiagossa, yksi Isla Negralla ja tämä Valparaison La Sebastiana. Rakennus on viisikerroksinen ja toimii nykyisin museona. Neruda osti sen vuonna 1961 ja nimesi rakennuksen aikaisemman omistajan Sebastian Colladon mukaan.
Talo sijaitsee Florida-kukkulan
ylärinteellä ja sekä pihalta että kaikista kerroksista aukeaa upeat näköalat
Tyynelle Valtamerelle. Valitettavasti kameroita ei annettu viedä sisälle. Talon
sisätiloissa on paljon Nerudan memorabiliaa ja hänen huonekalujaan. Talo
itsessään on melko kapea ja huoneet pienehköjä.
Nerudan talolta kävelimme
jyrkkää rinnettä alas vieviä katuja kohti rantaa, ottaen kuvia pittoreskeista
taloista. Alas päästyämme jalat tärisivät laskusta ja suuntasimme kohti
rantaravintolaa.
Chileläinen ruoka ei
mielestäni ollut mitenkään erikoista, siitä puuttuu erilaiset yrttien maut sekä
tulisuus. Molempia ei tarvitse olla yhtä aikaa mutta 20 Aasia vuoden jälkeen
kaipaan jonkinlaisia makunystyröitä kutittavia kulinaristisia kokemuksia. Tässä
rantaravintolassa kokeilin tyypillistä chileläistä lounasmenuta, johon sisältyi
alkusalaatti, pääruoka ja jälkiruoka. Tämä oli melko hyvä ja täyttävä mutta
jätti jälleen kaipuun jonkinlaisiin makuihin.
Ruokailun jälkeen muut suunnistivat Victorin johdolla vielä yhdelle kukkulalle, minne vei kaapelihissi. Me jäimme Raijan kanssa kävelemään kaupungin kaduille ja sovimme tapaamisen muiden kanssa noin puolentunnin kuluttua läheiselle aukiolle. Olimme vähän liian kaukana keskustan toreista mutta matkalle sattui useita perinteisiä Valparaison perinteistä arkkitehtuuria olevia rakennuksia, jotka on julistettu UNESCON maailman perinnekohteiksi. Muita odotellessamme nautimme vielä Pisco Sourit, jotka olivat eräät matkamme parhaista.
Päivän viimeinen vierailukohde
oli kaksoiskaupungissa Vina del Marin uimarannalla. Kylmä Humboldin merivirta
aiheuttaa sen, että merivesi on aina viileää. Niin nytkin vaikka ilman
lämpötila oli lähellä +30 C. Monet meistä halusivat kastaa varpaansa tai jalkansa meressä mutta minä tyydyin vain katselemaan Tyyntä Valtamerta. Edellisestä kerrasta kun sen näin olikin kulunut jo neljä ja puoli vuotta ja se oli meren toisella reunalla, Thaimaassa.
Lopuksi Victor vei meidät vielä paikallisen
linja-autoaseman lähellä olevaan paikalliseen kuppilaan, missä otimme vielä
yhdet Pisco Sourit ennen paluuta Santiagoon. Kuppilassa oli hyvin tiivis
tunnelma, sillä tv’stä tuli juuri Chilen jalkapalloliigan finaaliottelun
ensimmäinen osaottelu.
 |
| Vina del Mar |
Palasimme Santiagoon
iltakymmeneltä ja siirryimme metrolla hotelliimme. Kaikki menivät saman tien
nukkumaan, sillä aamulla oli edessä aikainen nousu ja vierailu vielä yhdessä
koulussa.
 |
| Hän ei oo oikea cowboy |
Wednesday 5.12. 2012
”Do you know, which is more difficult for a grain
to grow or drop its seeds?
On Wednesday we started at
11.00 as we had agreed. It was good to be able to sleep a bit longer in the
morning and then have a lazy breakfast and sleep some more. Leonor took us to
the bus depo, bought the tickets and said that there was someone from the university
waiting for us at the bus station of Valparaiso.
|
| Florida Hill, Valparaiso |
The road to the coast went
over the hills between Santiago and the sea and the nature only started to get
greener once the road went down from the hills. Just before reaching the
coastal trip, the vegetation changed remarkably. The trip took about 1,5 hours
and the bus was comfortable.
|
| Florida Hill, Valparaiso |
The guide from the
university, Victor was waiting for us and asked what we wanted to see. We were
all keen to see Pablo Neruda’s house in Valparaiso so we took a local bus. It
soon started to climb up along the winding roads of the Florida hill.
Neruda had two other houses
in Chile, one in Santiago and the other in Isla Negra along with this one in
Valparaiso, which is called La Sebastiana. The house has five stories and
nowadays it’s a museum. Neruda bought it in 1961 and named it after the
previous owner Sebastian Collado. It is on the higher elevations of the Florida
Hill and from the courtyard and all floors there’s a great view of the Pacific
Ocean. Unfortunately cameras were not allowed indoors. Inside there was plenty
of Neruda memorabilia and his furniture. The building itself is narrow and the
rooms small.
From Neruda’s house we
walked down a steep hill leading to the shore. The view and some of the houses
were very picturesque but going downhill was hard for some usually unused
muscles.
I didn’t become an
afficionado of Chilean food during my trip. It wasn’t bad but I just think that
after 20 years in Asia my taste buds are too accustomed to herbs and spices and
most of the food I ate was rather bland. The food I had in a seaside restaurant
in Valparaiso was one of the better ones. They have a typical lunch thing
called menu. It usually consists of salad and/or soup, main course and dessert
as was the case in this one. I tried it and have to say it was filling and the
soup was quite tasty. Maybe I should have tried more soups. Yet again, it
wasn’t bad, just bland, the rest of it, I mean.
After the meal most of the
group went up the hill again, this time with a cable car. Raija and I decided
to stay in the city centre to see some of Unesco world heritage list
buildings. In this area there were no markets which would have been interesting
but the buildings did look nice. We had agreed to meet the others in a square
nearby and when we reached it, there was just enough time for a Pisco. This
turned out to be the best one I had and left me hoping there was more time for
another.
However, we had to go to
meet the others and then we took a bus to see one of the best beaches in this
area in Vina del Mar, which is Valparaiso’s twin city. It took only about 20
minutes to get there and we walked to the beach. Some of us wanted to dip their
toes or feet in the sea but I just stayed and gazed at the Pacific. It had been
four and half years since I last saw it and that was on the other side of the
ocean, Thailand. The sea water in the area never really warms up. This is
because the cold Humbold current flows past Chile and keeps the sea always cool
even when the air temperature is +30 C.
|
| Vina del Mar beach |
Finally after spending some time
on the beach, Victor took us to a local pub near the bus station, where we had
our night caps. The atmosphere was quite interesting as the first leg of the
Chilean football final was on TV.
|
| A real cowboy? |
We arrived at Santiago at
around 10 p.m. and went to the hotel with the last metro. Everyone went
straight to bed, no pool party tonight as we had an early morning visit to the
third school visit ahead of us.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti