Chile 11-12.12

Tiistai 11.12. 2012

”Miksi köyhät eivät enää ymmärrä

                      heti, kun lakkaavat olemasta köyhiä?”

Tiistaina oli suhteellisen aikainen herätys ja pian aamupalan jälkeen lähdimme kohti lentokenttää. Meille oli suositeltu aikaista lähtöä, sillä tiet saattaisivat olla ruuhkaisia ja lentokentän tarkastukset kestää kauan. Näin ei kuitenkaan ollut ja meille jäikin sitten reilusti aikaa lentokentällä odotella 13.30 paikallista aikaa lähtevää lentoamme. Aika meni kuitenkin aika mukavasti kauppoja kierrellen, löysin vihdoin myös Nerudan runokirjan, missä tekstit ovat sekä espanjaksi että englanniksi. Muutama viimeinen pisco sour ja oli aika jättää hyvästit Chilelle ja kesälle.

Taktiikkani ei ollut onnistunut, kun ilta koitti, ei nukuttanut. Kun yö koitti, en saanut unta. Kävin muutaman kerran vaivaamassa Iberian lentoemäntiä hakemalla pienen viinin tai jonkun paukun toivoen niiden auttavan nukahtamisessa. Täytyy sanoa, että Lanilla oli parempi tarjoilu, toki sain mitä halusin mutta välillä happamien ilmeiden saattamina. Lentokoneen elokuvat olivat joitain jenkkien varhaisteineille sopivia, joten pienten torkahtelujen ja lentokarttaan tuijottelujen jälkeen olin erittäin väsynyt, kun kone vihdoin laskeutui Madridiin 6.20 paikallista aikaa.

ja Keskiviikko 12.12. 2012

”Sieltäkö minne minut hukattiin

                      minä viimein löysin itseni?”

Madridin kentällä kävin ostamassa pari Rioja pulloa täydentämään tuliaisiani, muuten koetin vain selvitä väsymykseni kanssa ennen 10.30 lähtevää Helsingin lentoa. Vihdoin kone lähti ja melko pian ilmaan päästyämme vaivuin parempaan uneen kuin aikaisemmalla lennolla. Parin tunnin torkahtelu auttoi ja olo parani mutta mieliala ei, kun saavuimme takaisin Helsingin talveen. Toisaalta oli hyvä, että ei ollut kovin kylmä ilma, lähemminkin suojasää, joten en palellut paljoa kesävaatteissani.

Kun vihdoin avasin kotioven, aikaa oli kulunut noin 28 tuntia siitä, kun lähdimme hotelliltamme ja tuntui, kun olisi matkustanut pidempäänkin. Lähdimme hotellilta Santiagon aamussa ja saavuin kotiin Espoon iltaan. Jotenkin tuntui, kuin matka olisi kestänyt kaksi päivää ja yön. Matka oli kuitenkin ollut erittäin antoisa ja voi viedä pitkään, ennen kuin minulla on mahdollisuus päästä nauttimaan Etelä-Amerikan auringosta.

Kiitos matkaseurastanne.

 

Tuesday 11.12. 2012

”Why don’t the poor understand any more

                 as soon as they cease to be poor?”

Tuesday morning I woke up early and after eating breakfast we left for the airport. We had been recommended to leave early as the traffic could be bad and the airport check-in take a long time. Shouldn’t have worried about these. The taxi trip was fast and smooth and the departure hall was so much more efficient than the arrivals that we had plenty of time in our hands before the flight would leave at 13.30 local time.

The time went fast, however, a few last Piscos and walking around the shops was enough entertainment for us. I was also able to find a Neruda’s book in both Spanish and English, which was good. Soon it was time to say goodbye to Chile.

My plan of the previous night didn’t work out. When the night (European time) came, I just couldn’t sleep. Iberia didn’t have individual TV-screens and the movies they showed were awful – American teenage dramas. The hostesses weren’t too happy when I went to bother them a couple of times to have wine and the Bloody Mary I had promised Ismo I’d drink over the Atlantic Ocean. So when the plane finally after 13 hours arrived at Madrid, I felt dreadful.

Wednesday 12.12. 2012

”Will it be where they lost me

                 that I’ll finally find myself?”

We had four hours at the Madrid airport and I was just trying to survive. I felt, tired, cold and dizzy. Finally the plane to Helsinki left at 10.30 and I was able to doze off a bit. Couple of hours of that was enough to make me feel better physically but arriving at Helsinki’s winter did cheer me up. Luckily it wasn’t too cold, around 0 C. This was also good as I had no winter clothes with me so I didn’t have to call my daughters to come to meet me with them.

When I finally opened my home door, it was 28 hours since we had left from our hotel in Santiago. It felt like I’d been travelling for two days because when we left Santiago it was morning and when I arrived at Espoo it was in the evening of the following day. Anyway, grazias a la vida, I had had a chance to visit South-America and who knows how long it will be before the sun warms these old bones again.

Thank you for sharing my trip