Chile osa 2, Chile part 2

Maanantai 3.12. 2012

”Minne menee se, mitä unessa näimme?

                      Muidenko uniin?”

Sain nukuttua melko hyvin ja aamulla lähdimme ensimmäiselle kouluvierailullemme. Tämä osoittautui myöhemmin myös vaikuttavimmaksi. Taksit hakivat meidät hotelliltamme, kaikki viralliseen vierailuumme liittyvät matkat mukaan lukien Valparaison ja viinitila -retket maksoi Santiagon Yliopisto, mistä suuret kiitokset, ja noin puolen tunnin ajon jälkeen saavuimme aivan erinäköiseen Santiagoon kuin se alue, millä asuimme. Rakennuksissa oli kaikenlaisia turvalaitteita, ikkunoissa kaltereita ja osat rakennuksista oli ympäröity paksuilla muureilla. Rikollisuus alueella lienee aika suurta.

Ne chileläiset koulut, joissa vierailimme, olivat kaikki samantyylisiä. Kaikkiin mentiin porttien läpi ja keskellä oli sementtipiha ja sen ympärillä koulurakennukset. Yllättävän hyvin tuntui pieni vapaa-ajanalue riittävän jopa 800 oppilaan kouluissa. Chilessä luokat 1-8 ovat samassa koulussa. 

Koulun kioski

Koulun piha

Vierailemamme koulut osallistuvat samaan chileläis-suomalaiseen projektiin, missä tutkitaan ongelmaratkaisutuntien vaikutusta lasten matemaattisen ajattelun kehitykseen ja matematiikkaan motivoitumisen merkitystä.

Koulu sijaitsi köyhähköllä alueella mutta lapset tuntuivat iloisilta ja välittömiltä. Jo heti portista sisään päästyämme, meitä odotti koulun ilmoitustaululla valokuvat heidän opettajiensa syyskuisesta Suomen vierailusta ja kyltit, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi.

Kävimme ensin vierailemassa muutamissa päiväkodin ja ala-asteen luokissa sekä tutustuimme koulun johtajaan ja tarkastajaan. Tämä oli melko mielenkiintoinen kohta: joka koulussa on oma tarkastajansa, joka valvoo opettajien työtä. Lisäksi opettajilta vaaditaan tarkkoja kuukausi- ja tuntisuunnitelmia, aivan kuin meillä opiskeluaikana opetusharjoittelussa. Tämä luonnollisesti tuntui meistä aika rankalta ja samaa mieltä olivat myös kaikki chileläisopettajat, joita matkan aikana tapasimme. Tietysti seikkaan vaikuttaa opettajankoulutuksen erot näissä kahdessa maassa. Kun meillä opettajankoulutuslaitokseen on nykyisin erittäin vaikea päästä sisälle ja kaikki suorittavat Kasvatustieteiden Maisterin tutkinnon, Chilessä se on oppilaitos, mihin mennään, jos muualle ei päästä sisälle. Tämä tietysti heijastuu myös opettajien itsetuntoon ja oli oikeastaan aika ikävää nähdä heidän harhaluulonsa meistä joinain opetuksen guruina Pisatutkimusten valossa. 

Kansallislaulu

 http://www.youtube.com/watch?v=SvkVX99nBUc

Lopuksi seurasimme matematiikan ongelmaratkaisutuntia, mikä oli sama kaikissa kouluissa, joissa vierailimme. Olimme itse tehneet sen luokkiemme kanssa aikaisemmin, sillä chileläiset luokat ovat puoli vuotta meitä jäljessä, johtuen yksinkertaisesti siitä, että heidän lukuvuotensa alkaa helmikuussa, mikä on heidän loppukesäänsä. Tehtävä suoritettiin hieman eri tavalla kuin meillä. Heidän piti ensin jakaa neliö kolmioihin vapaalla tavalla ja lopuksi neljään kolmioon. Meidän tehtävämme oli ollut jakaa neliö kolmeen kolmioon ja tutkia montako erilaista vaihtoehtoa tähän on.

 

Oppitunti oli mielenkiintoinen ja opettajalla oli miellyttävä ote oppilaihinsa. Lopuksi he esittivät meille itse säveltämäänsä musiikkia ja pyysivät myös meidät mukaan tanssin pyörähtelyyn. Tämän vierailun aikana opimme myös chileläisen tervehtimistavan eli posket poskea vasten ja joko ilmaan heitetty tai oikea poskisuudelma. Toisilleen tuntemattomat miehet tosin vain kättelivät.

Kuukauden tehtävä

Opettaja ohjaimissa

Kouluvierailun jälkeen taksit veivät meidät pienelle käsityöläisbasaarille. Tarjolla oli tyypillisen turistitavaran lisäksi mm. laama- ja alpakkavillapaitoja sekä lapiz azuli –koruja. Itse en vielä ostanut tuliaisia mutta sainpahan vinkin, mitä veisin kotiin perheeni naisille. Tämän jälkeen menimme metrolla muutaman pysäkin välin Bella Vistan kaupunginosaan, missä muut söivät lounaan. Itse en ollut nälkäinen, joten tyydyin maistelemaan paikallisia oluita. Hmm, saman asian olin tehnyt edellisenä iltana, kun muut söivät pizzaa.

Cerro Santa Lucia, Santiago

Basaarin vaatevalikoimaa

Illalla olin sitten jo nälkäinen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa hieman umpimähkään. Ajoimme metrolla pari pysäkkiä mutta aikamme alueella käveltyämme löysimme vain pari ylihintaista ”näyttäytymispaikkaa.” Alueella oli paljon hienostotaloja ja pienkerrostaloja. Päätimme ajaa vielä hieman eteenpäin mutta tulos oli vieläkin huonompi, sillä alue oli liike-elämän keskus ja kaikki ruokapaikat olivat jo kiinni.

Lähdimme metrolla toiseen suuntaan ja menimme lähelle vanhaa keskustaa. Nyt alkoi jo olla melko nälkä, joten valitsimme ensimmäisen aukiolevan ravintolan. Paikan tarjoilija osasi hieman englantia ja suositteli muutamia ruokalajeja. Meitä oli neljä, joten jokainen tilasi omansa. Kaksi ensimmäistä ruokalajia tulivatkin ihan ok ja tarjoilija toi niiden mukana vain haarukat ja veitset, joten päätimme sitten jakaa annokset. Se olikin ihan viisas ratkaisu, sillä aikamme odoteltuamme, kysyimme, missä kaksi muuta olivat ja tarjoilija kertoi keittiön olevan jo kiinni, eikä lisää tulisi. Olimme saaneet kuitenkin nälkämme pois ja itse asiassa katkarapu pil pil, jonka olimme tilanneet, osoittautui sitten erääksi matkan parhaaksi ateriaksi. Lähdimme hotelliin nukkumaan.

Andit

Monday 3.12. 2012

”Where does it go what we see in our dreams

to other persons’ dreams?”

I slept rather well and in the morning after the breakfast we went to our first school visit. This turned out to be the most impressive as well. Two taxis picked us up from our hotel as all the trips that were part of our official trips, including Valparaiso and the vineyard, were paid by the University of Santiago. My sincerest thanks to them. After about half an hours ride, we arrived to a totally different looking Santiago, compared to where we lived. Most buildings had all kind of safety measures or were surraunded by thick wall. Crime rate must be quite high in these areas.

The Chilean schools that we visited were all similar the way they were built. You enter them through the gate and there’s a concrete courtyard surrounded by school buildings and walls. It was surprising to see how this and a couple of goalposts and exercise machines were enough, even in schools with 800 students. In Chile the classes from grade 1 to grade 8 study in same school. All three schools that we visited participate in the same Finnish-Chilean project which studies the development of the pupils’ skills in mathematical problem solving tasks.

School kiosk

School yard

The school was located in rather poor area but the children seemed to be happy and spontaneous. As we entered the gate to the schoolyard, we could see photos on their announcement board. These were from their teachers’ visit to Finland last September. So we naturally felt very welcome.

First we met with the headmaster and then the school inspector. The inspector is a totally unfamiliar position to us. As it turned out in every school there’s an inspector who oversees the work of the teachers. The teachers are required to give in specific plans for every month and every class. This is what we were required to do when we studied but not after that. Naturally none of us liked the idea and this was the case with the Chilean teachers as well. One of them asked us about this and when we answered that this kind of procedure doesn’t exist in Finland, they all applauded. The difference must come from the teachers’ training institutions. In Finland everyone is now required to make a master’s degree in education and it is very difficult to get accepted to study the subject, only about 10 % will get in. In Chile the teachers vocation is one of the least wanted and mainly those who can’t get in elsewhere, will enter the teachers’ training institution. This then reflects to their self-appreciation, their salaries and their status in the society.

We were then taken to see some preschool and primary school classes as well as to watch how they had organized their lunch breaks in the canteen. There also seemed to be a small kiosk in every school we went to.

Listening to the national anthem

  http://www.youtube.com/watch?v=SvkVX99nBUc

Computer class

Finally we were taken to follow the maths class, basically the same that we had had in our schools earlier. The task was given in a bit different way though, and it was given the same way in every Chilean class participating in the project. A big difference from ours, we all more or less conduct the classes very individually.

Anyway, it was an interesting class and I liked the way the teacher interacted with his students. In the end they showed as a couple of music performances they had prepared for us and we were also invited to participate in. After the school visit I learned the Chilean way to greet and say goodbye: you put your cheeks together and pretend to kiss each other. Those who know each other well actually kiss each other’s cheek.

December's task

The teacher in control

The class singing for us

The visitors participating in the dance

After the school visit the taxis took us to a small handicraft bazaar in Santa Lucia area. Usual tourist stuff but for very reasonable prices, particularly the local products made from llama wool and lapis azuli jewellery. Didn’t buy anything but got an idea what to take back for the missus and daughters.

Cerro Santa Lucia, Santiago

Handicrafts bazaar

After around two hours in the area, we took the metro to Bella Vista area and the others had lunch there. I was happy to sample the local beers as I had done the previous night when the others decided to eat pizza. Then back to the hotel where we spent the rest of the day.

In the evening I was hungry and we went to look for a restaurant. We decided to take the metro for a couple of stops and see what's there. We came to an area which looked very posh and after walking around for a while we had only seen a couple of quite expensive restaurants. So we travelled another two stops and came to a business area, where everything was already closed.

Then we decided to travel to the other direction and get off near the historical centre of Santiago. There we finally found a suitable place and thought that we were lucky as the waiter was able to speak some English. We ordered our dishes and after a while, they started coming in. However when the first one came, there were no individual plates so we decided to eat everything together. Quite similar to what they do in Asia and the way I like to eat. The first dish was shrimp pil-pil, which was the only dish during the trip that actually had some spicyness. Then came the second dish, a Spanish omelette which was ok.

We waited and waited for the two remaining dishes and when they didn't appear we asked about this from the waiter. He said: "Sorry we are closing and the cook has gone home already." Anyway, none of us felt hungry anymore so we paid the bill and went back to the hotel.

The Andes