Koska laot nykyisen Laosin alueelta ja lue-kansa nykyisen Sipsong Panna-alueelta Etelä-Yunnanista tunkeutuivat Muong Thengiin yhä useammin, kuningas Tao Theung muutti pääkaupunkinsa Muong Muoihin, kauemmas maan sisälle. Täten Muong Theng kunigaskunta muuttui Muong Muoi kuningaskunnaksi. Tai-kroniikat puhuvat tästä nimellä ”Faen Din Muong Muoi.” Muong Muoi säilyi Tai-alueen pääkaupunkina aina ranskalaisten valloitukseen asti vuoteen 1888. Nykyisin Muong Muoi tunnetaan Vietnamissa nimellä Thuan Chau ja se sijaitsee Son La maakunnassa. (Evans-Smith 1981:73).

Mongolit valloittivat Kiinan ja Nanzhaon/Dalin 13. vuosisadalla. Nanzhao/Dali kukistui 1253 ja lisää tai-kansoja pakeni etelään. Monet yrittivät perustaa omia kuningaskuntiaan, jotkut onnistuivat siinä ja toiset taas epäonnistuivat niin kuin aikaisemminkin. (Huge 1968).

Seuraavia Tai-valtioita on ainakin ollut olemassa Kaakkois-Aasian mantereen pohjoisosissa.

1- Muong Lo kuningaskunta 870-luku (Nykyisessä Luoteis-Vietnamissa) (Wyatt 1982)

2- Shan kuningaskunta 1152 (Nykyiset Burman Shan-valtiot) (Wyatt 1982)

3- Chiang Hung kuningaskunta 1180 (Nykyinen Sipsong-Panna Etelä-Yunnan, Kiina) (Wyatt 1982)

4- Ahom kuningaskunta 1227 (Nykyisessä Assamin osavaltiossa Koillis-Intiassa) (Wyatt 1982)

5- Sukhothain kuningaskunta 1238 (Nykyisessä Thaimaassa) (Sams 1988)

6- Lanna kuningaskunta 1259 (Nykyisessä Thaimaassa) (Wyatt 1982)

7- Lan Sang tai Lan Xang 1353 (Nykyinen Laos) (Wyatt 1982)

Kaikki Tai Dam kronikat selvästi sanovat, että Kuningas Lolla oli seitsemän poikaa, joista nuoring Laan Cheuang valloitti Muong Thengin. Kuningas Lo syntyi ja kuoli Muong Lossa. Nämä väittämät poikkeavat jonkin verran laosilaisista myyteistä, jotka sanovat: Kuningas Boromilla oli seitsemän poikaa ja kaikki seitsemän lähetettiin hallitsemaan eri kuningaskuntia Kaakkois-Aasiassa, paitsi Muong Thaengiä ja että Khun Boromin vanhin poika, Khun Lo, hallitsi Chiang Dong kuningaskuntaa, joka on nykyinen Luang Phabang. (Wyatt 1982).

Dang Nghiem Van (1972:146-147, seasite) kertoo, että ensimmäisen ajanlaskumme vuosituhannen alussa tait lähtivät vanhoilta asuinsijoiltaan ja muuttivat lounaaseen saapuen eteläiseen Yunnaniin ja Indokiinan niemimaan länsiosiin. Samoihin aikoihin, he joutuivat kontakteihin tiibettiläis-burmalaisia kieliä puhuvien heimojen kanssa. Nämä tulivat Luoteis-Kiinan Keski-Aasian alueilta. Myöhemmin samat muuttovirrat toivat heidät kosketuksiin etelään leviävien Han-kiinalaisten kanssa, jotka tulivat Keltaisen Joen laaksosta kohti lounasta. Vielä etelämpänä tait alkoivat asuttaa yhdessä alueita Mon-Khmerien kanssa. Nämä olivat olleet alueella jo pitkän aikaa. Myöhemmin, monien historiallisten tapahtumien jälkeen, tait perustivat valtioita, jotka alkoivat levitä Irrawaddyn, Salweenin ja Mekongin rannoilta Yunnanin, Pohjois-Laosin ja Luoteis-Vietnamin rajoille.

Dang Nghiem Van (1972:146-147, seasite) jatkaa, että tämä kuvaus, jota yleisesti käytetään hypoteesinä on itse asiassa dokumentoitu useissa virallisissa Kiinan dynastioiden kirjoituksissa alkaen Tang -dynastiasta jatkuen Yuan- ja Ming-dynastioihin. Lisäksi varsinkin Mustien Tai-kansojen kirjoituksista löytyy kertomuksia siitä, että Lue- ja Lao-kansat olivat sijoittuneet yhdeksän joen alueelle. Monet näistä löytyvät eteläisen Yunnanin alueelta. (seasite 2003).

Toisin kuin useimmat samanaikaiset Tai-valtiot, Ngoenyang mainitaan paikallisissa kronikoissa ja tämä antaa jotain tietoa sen historiasta.

Vuonna 545 a.a.j. maanjäristys tuhosi Naknakornin kaupungin ja samalla Singhanavatin. Eloonjääneet kokoontuivat yhteen ja päättivät ottaa käyttöön valitun monarkian. Uudelle mueangille annettiin nimi Vieng Prueksa. Prueksaa tarkoittaa käydä neuvotteluja, keskustella, kysellä neuvoa. Kun valittua monarkiaa oli kulunut 93 vuotta, kuningas Kalavarnadit, Lavo kuningaskunnasta pakotti hyväksymään kuningas Lavachakkan kuninkaakseen vuonna 638 a.a.j. Lavchakkaraj antoi kaupungille nimen mueang Hiran. Lavachakkan arvellaan olleen heimojohtaja tällä alueella ja saaneen tukensa Lavo kuningaskunnalta. Lavachakkaraj tai Lao-dynastia hallitsi aluetta seuraavat 700 vuotta. Hiranin yhdeksäs kuningas Lao Kiang perusti Ngoenyangin kaupungin, joka on nykyinen Chiang Saen noin vuonna 850 a.a.j. ja muutti pääkaupunkinsa sinne. Hänestä tuli Ngoenyangin ensimmäinen kuningas. Ngoenyangin aluevalloitukset ulottuivat Chiang Saenistä nykyisen Laosin länsiosiin Luang Prabangista pohjoiseen Thaengiin asti eli nykyiseen Vietnamin Dien Bien Phuhun. Ngoenyang joutui pohjoisessa sijaitsevan Lu-kansan Chaing Hungin vallan alle ja pysyi sen vallassa kunnes mongolien valtaukset muuttivat valtapolitiikkaa. Ngoenyang kuningaskunnan uskonto sai vahvoja vaikutteita etelämpänä sijainneesta Hariphunchai kuningaskunnasta, jossa harrastettiin theravada buddhalaisuutta. Noin vuonna 1250 Ngoenyangin 16. kuningas perusti Chiang Rain ja hänen poikansa Mangrai muutti pääkaupungin sinne, kun hänet kruunattiin Ngoenyangin kuninkaaksi vuonna 1262. Vuonna 1281 Mangrai valloitti Hariphunchain ja sen pääkaupungin eli nykyisen Lamphunin. (Wikipedia).

Lähteet:

William Evans-Smith, North Vietnam – A Country Study (1981), p. 73 https://cdn.loc.gov/master/frd/frdcstdy/vi/vietnamcountryst00cima_0/vietnamcountryst00cima_0.pdf.

Huge Toye, LAOS-buffer State or Battleground (1968), p. 7 Taistudiescenter http://taistudiescenter.org/early-history/.

Sams, B. 1988. http://www.khamkoo.com/uploads/9/0/0/4/9004485/the_journal_of_the_siam_society_vol._lxxvi_part_1-2_1988.pdf.

Wyatt, D. 1982. Thailand – A Short History http://taistudiescenter.org/early-history/.

Dang Nghiem Van 1972. An Outline of the Thai in Vietnam. VIETNAMESE STUDIES 32: 143-199.

http://www.seasite.niu.edu/tai/TaiDam/TaiDamOrigin.htm.

http://www.seasite.niu.edu/tai/TaiDam/TaiDamOrigin.htmhttps://en.wikipedia.org/wiki/Ngoenyang.