Bambulehdon Tarinoita

3. Punaisen joen länsipuoli

Tai-kielien puhujat ovat ilmeisesti asuneet Vietnamin pohjoisosissa yli 3000 vuotta. Kun Han kiinalaiset etenivät etelään pohjoisen Vietnamin alueelle noin 2000 vuotta sitten, monet tai-kielien puhujat näyttävät muuttaneen länteen Kiinan Yunnanin maakuntaan. Tämä synnytti lounaistaikielet ja siihen kuuluvat mustat, valkoiset ja punaiset tait, laot, luet ja thait. Vietnamin koillisosan tayt ja nungit, jotka myös kuuluvat tai-kielien puhujiin eivät koskaan muuttaneet Yunnaniin, vaan jäivät Koillis-Vietnamiin. Kun tiibettiläis-burmalainen Nanzhao perustettiin 732 a.a.j. näyttää siltä, että merkittävä määrä lounaistai ryhmistä muuttivat etelään pois Yunnanista Sip Song Chu Tai -alueelle. Tämä alue sijaitsee lähellä Kiinan ja Vietnamin rajaa ja tunnetaan nimellä Chiang Saen. Vietnamin luoteisosasta chiang saeniä puhuvat tait muuttivat Koillis-Laosiin ja Pohjois-Thaimaahan. Tähän ryhmään kuuluvat thait, lao song damit, tai damit ja lanna tait Thaimaassa, valkoiset, mustat ja punaiset tait Laosissa ja valkoiset ja mustat tait Vietnamissa.Tämä todennäköisesti tarkoittaa, että Luoteis-Vietnamin valkoiset tait ovat lähempänä Lanna taita kuin Koillis-Vietnamin Tayta ja Nungeja. (Taisea).

Tai-kansat ovat asuttaneet nykyisen Vietnamin luoteisosia ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen alkupuolilta alkaen tai viimeistään 5.-8. vuosisadoista. He pääasiassa asettuivat Mustan-joen eli Song Dan varrelle. Yksi musta tai päällikkökunta, joka sijaitse nykyisen Dien Bien Phun paikalla, oli nimeltään Muang Thaeng. Saman niminen oli Khun Boromin* legendaarinen kuningaskunta, jonka tai luomismyyttien mukaan uskotaan olevan laosilaisten, thaimaalaisten, shanien ja muiden tai-kansojen esi-isä. Myöhemmin hän levitti valtansa nykyisen Laosin, Thaimaan, Burman ja Koillis-Intian alueille sekä eteläisen Kiinan Yunnanin maakuntaan. (Wyatt 2004).

*https://en.wikipedia.org/wiki/Khun_Borom

Joidenkin lähteiden mukaan osa Nanzhaon rinnalla vuosina 862-866 taistelleista olivat tai-heimoja. Cima (1989:14) sanoo, että yhdeksännen vuosisadan puolivälissä tai-vähemmistöjen kapinalliset Annamin rajoilla pyysivät apua Nanzholta ja nämä valtasivat Annamin 862. Koillis-Vietnamin tai-kansojen legendan mukaan, tait taistelivat kerran vietnamilaisia vastaan ja valloittivat Hanoin hetkellisesti. Kärsittyään tappion, he vetäytyivät Hanoista vuoristoalueille, jotka olivat enimmäkseen asumattomia. He lupasivat palata seuraamalla tätä punaista jokea ja nimesivät joen ”Mae Nam Tayy”, joka tarkoittaa ”joki, johon palataan”. Nykyisin tait Etelä-Kiinassa ja Vietnamissa vieläkin kutsuvat jokea tällä nimellä. (Bacthi)

Legendan mukaan jotkut Nanzhao komentajat palasivat ja toivat mukanaan asujaimistoa. Prinssit Tao Souang ja Tao Ngeun johtivat joukon tailaisia ja muita heimoja kantajina tai palvelijoina nykyisen Luoteis-Vietnamin alueelle vuoden 866 Nanzhaon tappion jälkeen. Mukanaan he toivat isoja ja pieniä kotieläimiä, riisinsiemeniä ja kasveja, käsikirjoituksia tavoista, uskonnollisia riittejä ja lakeja. Matka kesti kauemmin kuin he olivat olettaneet, koska he kohtasivat valtavan tulvan ”Daan Kaev Euang” eli ”Napsahtavat kivet” alueella. Tämän uskotaan olleen tunnettu Yunnanin Kivimetsän alue, noin 200 kilometriä Luoteis-Vietnamista pohjoiseen. (Hall 1981).

Paluumatkalla Mae Nam Taavia pitkin, niin kuin he olivat luvanneet, retkikunta ohitti alueen lähellä Vietnamin ja Kiinan nykyistä rajaa. He nimesivät alueen Lao Cai, mikä tarkoittaa, ”Jonka ohi Ai-Laot kulkivat”. Lao Cai on nykyisin Luoteis-Vietnamin maakunta ja noin viiden kilometrin päässä pohjoiseen on kaupunki, jonka nimi on Lao Phan, joka tarkoittaa, ”Jonka ohi laot kulkivat.” Siellä asuu edelleen tai-kansoja. Tao Souang ja Tao Ngeun saapuivat paikkaan, jota kutsuttiin nimellä Muong Lo. Nykyisin se on Ngia Lo Vietnamin Yen Bai maakunnassa. Suurin osa alueesta oli asuttamatonta. Joitain alkuperäisheimoja, jotka tunnettiin nimillä ”Sa” ja ”Man” asui alueella mutta ne eivät olleet yhdistyneitä. Yllättäen myös pieniä ryhmiä tai-kansoja asui alueella ja olivat olleet siellä tuntemattoman ajan. Kaksi prinssiä määräsi paikalle rakennettavaksi asujaimiston ja tait kutsuivat sitä nimellä Muong Lo Kuningaskunta ”Faen Din Meuang Lor”. (Hall 1981).

Tämä historiallinen asutus syntyi 870-luvulla, kymmenen vuotta Nanzhaon vuonna 866 kärsimän tappion jälkeen. Vietnamilaiset voittivat itsenäisyytensä Kiinalta vuonna 939 ja he tunnustivat tai-kansojen voiman ja itsenäisyyden. (Wyatt 1982).

Kun Muong Lo oli laajentunut ja perustanut uusia kaupunkeja alueelleen, prinssi tao Ngeun palasi Meuang Om-Meuang Aihin. Kiinalaisten kirjoitusten mukaan Muong Om ja Meuang, joka tunnetaan kiinaksi nimellä Houang-yen, sijaitsevat Yunnanin Cong Yan ja Cong Leng alueilla. Prinssi Tao Souang jäi Muong Lohon, meni naimisiin ja sai poikalapsen, joka sai nimen Tao Lo kuningaskunnan mukaan. ( Bacthi, Houang 1778 sivustolla thaistudiescenter).

Kun Prinssi Tao Lo saavutti aikuisuuden 15 vuoden ikäisenä, hänen isänsä voiteli Tao Lon Muong Lon kuninkaaksi. Tästä lähtien perinteinen tapa on säilynyt nykypäiviin saakka lauseessa ”Sing Leuang Hai Yet Mo; Sing Lo Hay Yet Tao.” eli Leuang-suku olkoot korkeita pappeja ja Lo-suku hallitsijoita. Siitä lähtien kaikki Kuningas Lon lähimmät jälkeläiset ovat olleet sukunimeltään Lo-Kam tai LorKam, joka tarkoittaa ”Kultainen Lo”. Lor Kam-suku on säilynyt nykypäiviin saakka mutta se tunnetaan vietnamisoituneella nimellään Baccam, Cam, Deo ja Xa. Nimen muutoksen ajankohta ei ole tiedossa. Kuningas Lon kruunajaisten jälkeen hänen isänsä Prinssi Tao Souang palasi Meuang Om-Meuang-Aihin. Kuningas Lo meni naimisiin ja sai seitsemän poikaa, nimet voivat vaihdella riippuen tai-kroniikasta.

1. Prinssi Taa Duk
2. Prinssi Taa Law
3. Prinssi Lap Li
4. Prinssi Lor Li
5. Prinssi Laang Ngaang
6. Prinssi Laang Kwaang
7. Prinssi Laan Cheuang (ei Sipsong-Pannan Khun Cheuang.) (Bacthi).

Kun nämä prinssit saavuttivat aikuisiän, kuudelle heistä annettiin hallittavaksi useita kaupunkeja Muong Lo kuningaskunnasta. Vain nuorin poika, prinssi Laan Cheuang jäi ilman aluetta, jota hallita. Prinssi Laan Cheuang neuvotteli isänsä kanssa ja he kehittivät strategioita vallata lisää alueita. Kuningas Lo antoi prinssille tämän pyynnöstä armeijan ja kansalaisia lisäalueiden valtaamiseksi. Prinssi Laan Cheuang ja hänen armeijansa valtasi useita kaupunkeja: Muong Ming, Muong Lung, Muong Chian, Muong Chai, Muong La, Muong Muoi ja Muong Quai olivat näiden joukossa. Kaupungit olivat kuitenkin pieniä ja sopimattomia hallinnolliseksi keskukseksi, prinssi jatkoi retkeään. Viimein hän saapui Muong Thengiin, nykyiseen Dien Bien Phu-kaupunkiin, jonka alue oli tasainen ja laaja. Prinssi Laan Cheuang oli tyytyväinen tähän alueeseen ja päätti, että se olisi paikka, johon hän asettuisi. Hän julisti itsensä Muong Theng kuningaskunnan kuninkaaksi. Tämä käsitti puolet nykyisestä Luoteis-Vietnamista. Muong Theng toimi tai pääkaupunkina vain kahdeksan sukupolven ajan. (Sams 1988).

Lähteet:

Bacthi, S. http://taistudiescenter.org/early-history/

Cima, R. 1989 Vietnam: A Country Study,

https://cdn.loc.gov/master/frd/frdcstdy/vi/vietnamcountryst00cima_0/vietnamcountryst00cima_0.pdf)

Hall, G. 1981. A History of South-East Asia http://web.stanford.edu/group/tomzgroup/pmwiki/uploads/1225-1981-Hall-a-IEM.pdf

Houang Pink-King, 1778. Monograph on Hong Houa.

Sams, B. 1988. http://www.khamkoo.com/uploads/9/0/0/4/9004485/the_journal_of_the_siam_society_vol._lxxvi_part_1-2_1988.pdf

http://taisea.org/eng/history/wt1.html

http://taistudiescenter.org/early-history/

Wyatt, D. 1982. Thailand – A Short History http://taistudiescenter.org/early-history/