2. Nanzhao

Kiinalaiset lähteet mainitsevat Shan kuningaskunnan vuodelta 97 j.a.a, kun he olivat tuoneet lahjoja Han dynastian keisari He Dille. Seuraava vastaava maininta on vuodelta 120 j.a.a. (Chen Lufan, 1990:126-127). Chen ei kuitenkaan mainitse näiden lähteiden nimiä.

Kiinalaisten kirjoitusten mukaan “Kun-ming” ja “Ai-lao” sivilisaatioiden sanotaan asuneen nykyisen Yunnanin alueella. Ne muodostivat pieniä yhteisöjä ja taistelivat keskenään.

Tämän jälkeen ei ole mitään mainintoja Ai-Laosta 400 vuoteen. Heistä on nyt vuonna 600 a.a.j. tullut Nanzhao. Selitys tähän on selkeä ja yksinkertainen. Kiinalainen kirjoittaja sanoo, että barbaarien kielellä, prinssiä tarkoittaa sana ”chao.” Nämä asuivat etelässä ja kiinan kielen sana ”nan” tarkoittaa etelää. (Parker. E,H. 1893).

Prinssi Hassan kertoo, että Nanzhaot olivat p’u-tsz- (kuten hän heitä kutsuu) tai peh-tsz -kansoja mutta eivät shaneja tai pai-i-kansaa mutta vaikka tämä kansat ovat voineet olla dominoivat, niiden on täytynyt olla shaneja tai tai-kansoja. (Parker. E,H. 1893).

Vuoden 600 a.a.j. tilastot ovat täydellisiä. Kuninkaina ovat olleet 1. She-lung, 2. Ka-tu mang, 3. Tuh-lo tunnetaan myös nimellä Sinulo, 4. Lo-sbeng-yen, 5. Yen-koh & Sheng-to-p’I veljekset, 7. Ko-to-feng, jonka 5. olivat adoptoineet, 8. Pi-to-ko, 6. poika ja 5. veljenpoika. (Parker. E,H. 1893).

Toiset lähteet kertovat taas, että ajanlaskumme 600-luvun puolivälissä Erh-hai Järven eli nykyisen Dalin ympäristössä oli kuusi vaatimatonta kuningaskuntaa, jotka yhdistyivät muodostaen voimakkaamman Nanzhaon kuningaskunnan. Tämä tunnetaan Nong Sae -nimisenä laosin ja thain kielillä. Nämä pienemmät kuningaskunnat tunnettiin nimillä Meng-sui, Yueh-his, Teng-t’an, Shi-lang, Lang-ch’iung ja Meng-she. (Backus 1982:52 & 85, chinaknowledge). Monet historioitsijat ovat päätelleet, että Ai-Laot, jotka myöhemmin tunnettiin Nanchaona olisivat olleet tai-kansoja. Tämä on nykypäivänä kuitenkin erittäin ristiriitainen väite. (taistudiescenter.)
Nanchao tai Nanzhao oli valtio, joka sijaitsi nykyisen Yunnanin aluella ja sen asukkaat olivat Mustia Maneja (kiinaksi wuman) ja Valkoisia Maneja (kiinaksi baiman). Valtio kukoisti vuosien 649-902 a.a.j. aikana. Nanzhao ehkä oli tai ehkä ei ollut tai-kuningaskunta mutta vuonna 862 j.a.a. Hanoin valloituksen ja 866 Nanzhao-armeijan tappion jälkeen tai-kansat alkoivat siirtyä uusille alueille luoden olosuhteita, jotka mahdollistivat uuden tai-kuningaskunnan synnyn. (taistudiescenter).

Jotkut historoitsijat uskovat kuitenkin, että valtaosa Nanzhaon väestöstä oli Bai-kansaa mutta eliitti puhui nuosonia, joka tunnetaan myös yi-varianttina. Tämä on tiibettiläis-burmalainen kieli, joka on melko läheinen burman kielen kanssa. (Yu 2008, wikipedia, goshangrila). Nanzhaon eteläisissä osissa asui myös muita heimoja, jotka voidaan identifioida tai-kielien puhujiksi. Näitä olivat esimerkiksi Mang Man, Jinqi Man ja Xiumian Man. He olivat kuuluisia taistelutaidoistaan. (Stott 1963, Backus 1981).

Kun Thaimaan absoluuttinen monarkia kukistui ja tilalle asui perustuslaillinen monarkia 1930- luvulla, maan johtajat yrittivät kääntää leviävän kolonialismin ja etsivät länsimaisia tapoja kirjoittaa historiaa, he kehittivät teorian tai-kansoista Kiinan lounaisosassa. Tämän tarkoituksena oli luoda pan-tai -liike, joka yhdistäisi kaikki tai-kieliä puhuvat kansat. (Yang Yu Qing 2008).

Mitkään olemassa olevat historialliset kirjoitukset eivät tue seikkaa, että Nanzhao olisi ollut tai-yhteiskunta, eikä mikään tai-legenda tai kroniikka mainitse Nanzhaota tai ketään sen hallitsijaa. Lisäksi Backus (1981) mainitsee, että kiinalaisissa dokumenteissa ei ole mitään mainintaa suuremmista kansanjoukoista Dalin alueella, jotka olisivat joutuneet muuttamaan etelämmäksi mongolien takia. (Yang Yu Qing 2008).

Nykyisin yleisesti oletetaan, että Nanzhaon asukkaat olivat sekoitus eri etnisiä ryhmiä mutta kaksi pääryhmää olivat nykyisten Bai ja Yi kansallisuuksien esi-isiä. Toisin sanoen sekoitus Wuman ja Baiman barbaareista. Tai-kansojen esi-isät asuttivat Nanzhaon eteläisiä ja itäisiä osia. (Yang Yu Qing 2008).

Tämä ei tarkoita, että taita puhuvien ihmisten muuttoa Kaakkois-Aasiaan ei olisi tapahtunut, se tapahtui varmasti jossain vaiheessa. Meidän ei vain pidä kuvitella, että tai-kansat olisivat täydellisesti korvanneet mon-khmer-kansat, jotka asuttivat näitä nykyisen Thaimaan keskiosissa sijaitsevia laaksoja. Tai-kansat sulautuivat kielellisesti ja etnisesti paikalliseen asujaimistoon. Kun mietimme tai-kansojen muuttoa Chao Phraya laakson kokonaisuutena vuosiena 600-1300 j.a.a., voidaan vielä väitellä, pitäisikö sitä katsoa valloituksena vai sulautumisena. (Vickery 1991). Todennäköisesti se oli molempia. (Scott 2009.)

Scott (2009:245) kertoo myös, että aikaisemmat “aaltoteoriat” muutosta olettivat, että burmalaiset ja tait saapuivat suurina joukkoina pohjoisesta tulvatasangoille, joissa viljeltiin riisiä ja joko kukistivat tai ajoivat pois niiden aikaisemmat asukkaat. Tämä näkökulma on nyttemmin asetettu epäilynalaiseksi todisteiden puutteessa. Teoria oletti ehdottomasti, että burmalaiset ja tait tulivat kokonaisina yhteiskuntina, hallitsijoineen ja alamaisineen ja valloittivat alueet. Todennäköisempää on, että burmalaiset ja tait, jotka tulivat ensin alueelle, olivat sotilaallisesti ja poliittisesti kykeneviä pioneereja ja eliittiä, joilla oli taidot organisoida ja dominoida alueella aikaisemmin asuneita viljelijäkansoja. He todennäköisesti kokosivat alamaiset itselleen ympäröiviltä kukkuloilta asuvista kansoista ja rakensivat niiden avulla vallan keskuksia alueelle. (Yu Qing Yang 2008).

Lähteet:

Backus, C. 1981 The Nan-chao Kingdom and T’ang China’s Southwestern Frontier. Cambridge University Press,

Chen Lufan. 1990. Whence Came the Thai Race? - An Inquiry. Kunming.
1990. Chen Yi-sein, "The Chinese in Upper Burma Before A.D. 1700 ," Silver Jubilee Publication. Rangoon: National

http://www.chinaknowledge.de/History/Altera/nanzhao.html

Di Crocco, 1991. Artifacts and Documentary References Connecting the Myanmar Area With Western and Central Asia and China Proper, From the 4th Century B.C. to the 13th Century A.D. Integral Study of the Silk Roads: Roads of Dialogue. http://en.unesco.org/silkroad/sites/silkroad/files/knowledge-bank-article/artifacts_and_documentary_references_connecting_the_myanmar_area_mb.pdf.

http://www.goshangrila.com/Minorities_37c39379-38f3-4c7a-a12c-d68520521cd5.html.

Scott, J. 2009. The Art of Not Being Governed: An Anarchist History of Upland Southeast Asia. Yale University Press. http://shifter-magazine.com/wp-content/uploads/2015/10/Scott-The-Art-of-Not-Being-Governed.pdf

Parker. E. 1893. The Old Thai or Shan Empire of Western Yunnanhttp://www.khamkoo.com/uploads/9/0/0/4/9004485/the_old_thai_or_shan_empire_of_western_yunnan.pdf

Stott, W. 1963. “The Expansion of the Nan-chao Kingdom”, T’oung-pao, series II, vol. 50 (1963), http://www.massey.ac.nz/~bjmoyle/dbm/b3/p36.html-

Yang Yu Qing. 2008. The Role of Nanzhao History in the Formanon of Bai Identity. University of Oregon (Yu Qing Yang. 2008) https://scholarsbank.uoregon.edu/xmlui/bitstream/handle/1794/7786/Yang_Yuqing_MA_spring2008.pdf?sequence=1

Vickery, M. 1991, "The Ram Khamhaeng inscription: a Piltdown skull of Southeast Asian history?", in The Ram Khamhaeng Controversy, ed. J.R. Chamberlain, pp. 3-52. The Siam Society.
http://sealang.net/sala/archives/pdf8/vickery1991ram.pdf

https://en.wikipedia.org/wiki/Nanzhao.