Viimeiset Punakhmerit

Kambodzhassa käydään parhaillaan punakhmerien (Khmer Rouge) viimeisten elossa olevien johtajien oikeudenkäyntiä. Mikä tahansa heidän tuomionsa tulevat olemaan, ne eivät korjaa niiden miljoonien ihmisten kärsimyksiä, joita punakhmerit aiheuttivat lyhyen vallassaolonsa aikana. Itse olin vielä tapahtumien aikana 1975-79 vähemmän kiinnostunut tämän maailmanosan asioista, mutta nyt olisi ehkä hyvä paikka hieman kerrata, keitä punakhmerit olivat ja mitä he tekivät.

Punakhmerien johtajana toimi Pot Pot, oikealta nimeltään Saloth Sar, joka joukkoineen halusi johtaa maansa takaisin täydelliseen agraarikulttuuriin. Hän oli koulutukseltaan opettaja, mutta liittyi 1960-luvulla Kambodzhan kommunistiseen puolueeseen raivaten nopeasti tiensä sen johtoon.

Punakhmerit aloittivat aseellisen taistelunsa maan koillisosassa sijaitsevalla vuoristoalueella. Pol Pot ihastui vuoristolaisheimojen elämäntyyliin: nämä eivät käyttäneet rahaa, he olivat omavaraisia, eikä heillä ollut maailman suurten uskontojen muovaamaa elämäntyyliä.

Aluksi joukot eivät pystyneet valtaamaan itselleen laajoja alueita, mutta kun Prinssi Norodom Sihanouk syrjäytettiin kenraali Lon Nolin toimesta vuonna 1970, punakhmerit alkoivat saada lisää vaikutusvaltaa liittymällä Sihanoukin kanssa.

Viisi vuotta kestäneen sisällissodan aikana punakhmerit valtasivat itselleen uusia alueita ja alkoivat vähitellen ympäröidä maan pääkaupunkia Phnom Penhiä. Sota päättyi samoihin aikoihin, kun Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat Saigonin naapurimaassa eli keväällä 1975. Näin punakhmerit olivat saaneet haltuunsa koko maan.

Punakhmerit hallitsivat Kambodzhaa vain vajaat viisi vuotta, mutta heidän politiikkansa seurauksena arviolta noin 2 miljoonaa ihmistä menehtyi. Pol Potin ensimmäinen tehtävä oli tyhjentää Phnom Penh ja muut kaupungit asukkaista, siirtämällä heidät pakkotyöhön maaseudulle. Pol Pot sai ideologiansa maan koillisosien asukkaiden elämäntyylistä ja Mao Ze Dongin ajatuksista. Pol Pot vierailikin Kiinassa Maon vieraana. Pol Pot näki, miten Mao pakotti kansalaisensa tuottamaan yhä suurempia ja suurempia määriä riisiä ja muuta viljaa, jotta valtio sai rahaa ostaa aseita. Pol Pot vei ideologian pidemmälle kuin oppi-isänsä. Väitetään, että Mao kysyi vierailevalta Vietnamin johtajalta Le Duanilta, pystyisikö tämä tekemään saman kansalleen kuin Pol Pot. Le Duanin annettua kieltävän vastauksen, Mao totesi: ”En minäkään.” On kuitenkin vaikea määritellä, kumpi teki suurempaa tuhoa kansalleen, enkä aio asiaa tässä käsitelläkään.

Kun punakhmerit marssivat Phnom Penhin kaduille, kansa otti heidät riemuiten vastaan, sotien piti nyt olla ohi. Pian Pol Potin joukot alkoivat kierrellä kaupungin asukkaiden luona, käskien heitä poistumaan kaupungista. Ne, jotka kieltäytyivät, ammuttiin. Alkoi Pol Potin julistama ”Vuosi Nolla.” Kaupunkien asukkaat vietiin valtaviin kommuuneihin viljelemään ja rakentamaan patoja ja vallituksia. Ihmisillä ei saanut olla yksityisomaisuutta, ei edes ruokailuvälineitä. Ruokailut tapahtuivat kanttiineissa ja ruoka ei riittänyt korvaamaan energiaa, mikä kului töissä. Sadattuhannet kuolivat aliravitsemukseen, sairauksiin ja ylirasitukseen. Parhaimmat oltavat olivat niillä, jotka olivat jo ennen Phnom Penhin valtausta eläneet Angkar – hallinnon alaisilla alueilla. Heihin luotettiin hieman enemmän kuin ”uusiin.”

Kaikilta kiellettiin perusoikeudet, he eivät saaneet matkustaa kommuuniensa ulkopuolelle, kokoontumiset ja keskustelut kiellettiin yli kahden hengen ryhmiltä. Perhesuhteita kritisoitiin, ihmiset eivät saaneet osoittaa tunteitaan, heidän tuli ainoastaan totella ja kunnioittaa Angkaria eli järjestöä.

Ensimmäisen joukkoteurastuksen kohteeksi joutuivat Lon Nolin entiset sotilaat ja heidän sukulaisensa. Sen jälkeen alkoivat intellektuellien vainoamiset. Jo pelkästään se, että henkilöllä oli silmälasit tai jos hän osasi jotain vierasta kieltä, riitti lähettämään hänet ”Kuoleman Kentille.” Täällä sotilaat ampuivat uhrinsa ja heittivät heidät joukkohautoihin. Osansa saivat myös vähemmistökansallisuudet kuten Cham kansa, vietnamilaiset ja kiinalaiset, joista monet niin ikään päätyivät kuoleman kentille.

Kuuluisin vankila, jossa ihmisiä ”säilytettiin” ja kidutettiin ennen kuin heidät vietiin teloitettavaksi, oli Tuol Sleng vankila Phnom Penhissä. Tämä paikka oli kuitenkin loppuaikoina pääasiassa varattu puolueen organisaatioon kuuluneille ja heidän perheilleen. Näitä epäiltiin puolueenvastaisesta toiminnasta ja tunnustukset saatiin kiduttamalla heitä niin kauan, että he murtuivat. Heidät myös pakotettiin nimeämään kanssarikollisiaan ja lopulta he sanoivat mitä vain, saadakseen kärsimyksensä loppumaan. Kun ”tunnustukset” oli saatu ja uudet uhrit nimetty, vangit vietiin läheiselle kuoleman kentälle, missä heidät teloitettiin, usein puunuijilla tai kiväärien perillä luotien säästämiseksi. Tuol Sleng ja Phnom Penhin lähellä oleva kuoleman kenttä Choeung Ek ovat nykyään museoita.

Vuonna 1978 Kambodzhan tai Kamputsean, niin kuin punakhmerit sitä kutsuivat ja Vietnamin välit olivat kiristyneet äärimmilleen. Punakhmerit olivat hyökkäilleet raja-alueen yli lähikyliin ja tästä Vietnam sai lopulta syyn hyökätä Kamputseaan. Hyökkäys alkoi joulukuussa ja päättyi melko nopeasti 1979 tammikuussa, jolloin punakhmerit oli ajettu pois Phnom Penhistä. Nämä vetäytyivät Luoteis-Kambodzhan viidakoihin ja Thaimaan rajoille, mistä käsin he jatkoivat sissisotaa Vietnamin joukkoja vastaan. He saivat tuloja mm. antamalla thaimaalaisille liikemiehille oikeuksia suorittaa kaivauksia jalokivikaivoksilla.

Sisseinä punakhmerit eivät onnistuneet saamaan kovin isoja alueita haltuunsa, mutta jo heidän vallassaoloaikana alkanut pakeneminen maasta jatkui ja Thaimaan rajoille syntyi useita pakolaisleirejä, joista viimeinen lakkautettiin vasta 1999. Kambodzhaa on hallinnut lähes heti Vietnamilaisten väliintulosta asti Hun Sen, jonka vietnamilaiset nostivat valtaan. Hän on entinen punakhmerien kaaderi, joka pakeni Vietnamiin, kun tiesi pian joutuvansa Tuol Slengiin. Myöhemmin hänet on valittu valtaan myös vaaleilla. Prinssi Norodom Sihanouk kruunattiin kuninkaaksi 1993, mutta hän luopui kruunusta poikansa hyväksi vuonna 2004.

Heinäkuussa 1997 Pol Potin entiset toverit hylkäsivät hänet ja hän pakeni Pohjois-Kambodzhan viidakoihin pienen tukijoukon kanssa. Täällä hän menehtyi huhtikuussa 1998 ja hänen ruumiinsa poltettiin. Polttoaineena sanotaan käytetyn autonrenkaita ja polttopaikan olleen käymälän vieressä. Liikkeen alkuaikoina vain harva tiesi, että Pol Pot oli ”Brother Number One”, joka johti maata. Esimerkiksi hänen veljensä ymmärsi vasta pari vuotta punakhmerien valtaantulon jälkeen, että maan johtaja oli hänen veljensä, kun Pol Potin kuva laitettiin näkyville.

Tuol Slengin vankilanjohtaja Duch (69) sai jo tuomionsa viime vuoden heinäkuussa. Hänet tuomittiin vankeuteen 35 vuodeksi rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tuomio muutettin myöhemmin 30 vuoden mittaiseksi. Muut syytetyt ovat

Nuon Chea – Puolueen kakkosmies ”Brother Number Two” – häntä pidetään puolueen pääideologina. Syntynyt 7.7 1926, syytettynä kansanmurhasta ja rikoksista ihmissyyttä vastaan. Kieltää syytteet, sanoo, että ei tiennyt, mitä maassa tapahtui.
Ieng Sary – Punakhmer hallinnon ulkoministeri, ”Brother Number Three” – oli usein hallinnon ainut yhteyshenkilö ulkomaailmaan. Syntynyt 24.10 1924, syytettynä kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Ieng Thirith – Ieng Saryn vaimo ja Pol Potin ensimmäisen vaimon sisko. Sosiaaliministeri punakhmerien hallinnon aikana. Syntynyt 1932, syytettynä kansanmurhasta ja rikoksista ihmissyyttä vastaan.
Khieu Samphan – Liikkeen keulakuva ja puhemies eli valtion muodollinen päämies, ”Brother Number Five”. Syntynyt 27.7 1931, syytettynä kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.