Bambuista ja Bambulehdon Viisaista Miehistä

Minulta kysytään usein, miksi e-mail osoitteessani on bamboogrove ja varmaan nyt myös, miksi blogini nimi on Bambulehdon Tarinoita. Kun ensimmäisen kerran rakastuin Aasiaan 80-luvun puolivälissä, bambusta tuli suosikki kasvini. Pidän olla bambujen lähellä, kuunnella tuulen kahinaa niiden lehdissä ja katsella maalauksia ja kuvia niistä. Sitten vuonna 1998 kaksoistyttäreni syntyivät. He saivat thaimaalaiseen tapaan lempinimet ja ne olivat Bäm ja Buu. Nämä kaksi asiaa ovat sittemmin olleet hyvin merkittäviä elämässäni ja kun vaimoni kanssa avasimme oman ravintolamme Thaimaan Hua Hinissa, se sai nimekseen Bamboo Grove. Sana ”grove” tarkoittaa ”lehto” ja se on kunnianosoitus äitini äidille, jonka tyttönimi oli Lehtonen. Vasta myöhemmin tutustuin Bambulehdon Seitsemään Viisaaseen Mieheen, mutta olen sittemmin ollut erittäin kiinnostunut heistä ja heidän ajatusmaailmastaan. Tässä on nyt tarinaa bambusta kiinalaisessa kulttuurissa ja noista Seitsemästä Viisaasta Miehestä, jotka viihtyivät Bambulehdossa, ihan niin kuin minäkin.

Bambukulttuurin Juuret

Bambumotiivi on hyvin yleinen kiinalaisessa yhteiskunnassa: musiikissa, runoudessa, kalligrafiassa ja maalaustaiteessa. Monet perinteisistä instrumenteista on valmistettu bambusta. Muinaisessa Kiinassa bambu oli musiikin synonyymi ja soittajia kutsuttiin bambuihmisiksi.

Yli 2500 vuotta sitten, silloin kun egyptiläiset käyttivät papyrusta, kiinalaiset alkoivat kirjoittaa bambuihin omia tekstejään. Tekstit käsittelivät mm. Konfutsen ajatuksia ja historiallisia tapahtumia. Myöhemmin bambun korvasi merkittävä kiinalainen keksintö, paperi. Kuitenkaan bambun merkitys ei vähentynyt, vaan se oli yksi paperinvalmistuksen raaka-aineista. Samoin kiinalaiset pensselit valmistettiin ja valmistetaan edelleenkin bambusta.


Bambu on kiinalaisen sivistyksen symboli. Sen ominaisuuksia on aina ihailtu Kiinassa. Lehdet nuokkuvat hieman, edustaen näin vaatimattomuutta. Puu seisoo suorana, kuvastaen voimaa. Jos ihmistä verrataan bambuun, se on suuri kohteliaisuus hänen luonteenpiirteistään. Tuhansien vuosien ajan monet myytit, runot ja kalligrafiset työt perustuivat bambuun. Su Shi (1037-1101) rakasti maalata bambuja, mutta hänen ystävänsä ihmettelivät, kun hän käytti enemmän aikaa bambujen tarkkailuun, kuin niiden maalaamisen. Hän kertoi ystävilleen maalavansa bambut ensin mielessään ja sitten vasta paperille. Tästä tuli myöhemmin anekdootti hyvin suunnitellulle asialle. Sun mielestä talo, jonka ympärillä ei ollut bambuja antoi omistajastaan vulgaarin vaikutelman. Kiinalaiset kutsuvat bambua, luumunkukkia, orkkideoita ja krysanteemeja Neljäksi Herrasmieheksi. Bambu, mänty ja ja luumunkukka ovat taas Talven Kolme Ystävää.

Kaiken tämän lisäksi bambunversoja voi syödä, kasvia käytetään perinteisissä kiinalaisissa lääkkeissä, bambusta voidaan tehdä kantosauvoja, sitä käytetään huonekaluissa, tekstiileissä ja ongenvavoissa. Se on niin vahva, että sitä voidaan käyttää rakennustelineinä, jopa pilvenpiirtäjien rakentamisessa, sitä voidaan käyttää vesivarastona. Miten monta muuta kasvia tiedät, jotka ovat yhtä monipuolisia kuin bambu?

Bambulehdon Seitsemän Viisasta Miestä
竹林七仙

Wei ja Jin (265-420) –dynastioiden aikaan Kiinassa eli seitsemän kuuluisaa oppinutta, jotka kokoontuivat bambulehtoon juomaan viiniä, soittamaan musiikkia, lausumaan runoja ja keskustelemaan eri asioista. Nämä olivat nimeltään Ji Kang, Ruan Ji, Ruan Xian, Shan Tao, Xiang Xiu, Wang Rong ja Liu Ling. Yhdessä tätä ryhmää kutsuttiin nimellä Bambulehdon Seitsemän Viisasta Miestä. He edustivat tuon ajan kiinalaista metafysiikkaa. Monet näiden henkilöiden kirjallisesta tuotannosta oli tarkoitettu paljastamaan ja satirisoimaan sen ajan keisarihuonetta. Kaikki seitsemän henkilöä olivat taolaisia ja pitivät musiikista, keskusteluista ja viinistä.

Han dynastian kaaduttua Kiinan pohjoiset osat olivat Cao Caon hallussa. Hän oli ollut viimeisen Han keisarin kansleri. Niille, jotka ovat kiinnostuneita ajan tapahtumista, suosittelen kirjaa ”Kolmen Valtakunnan Tarinoita”, yhtä Kiinan kuuluisimpaa klassikkoa. Cao Cao kutsui hallussaan olevaa aluetta nimellä Wei ja se kilpaili vallasta eteläisempien Shun ja Wun kanssa. Wei kukisti nämä kaksi muuta aluetta lopullisesti vuonna 263, mutta vain kaksi vuotta sen jälkeen Sima Yan otti vallan itselleen perustaen Jin dynastian.

Tuolta ajalta ei ole mitään todisteita tämän ryhmän olemassaolosta, mutta myöhemmät kertomukset sijoittavat heidät kokoontumaan Luoyangin läheisyydessä olevalle maaseudulle. Ryhmän sanotaan halunneen paeta hovin juonittelua, korruptiota ja tukahduttavaa ilmapiiriä. He kokoontuivat bambulehdossa lähellä Xi Kangin maaseutuasuntoa. Siellä he viettivät yksinkertaista maalaiselämää, nauttien taiteellisista tuotoksistaan. Seitsemän Viisaan Miehen kirjoitelmat ja runot kuvaavat palatsielämän mahdottomuutta oppineille henkilöille ja maaseudun karun elämän hienoutta. He korostivat viininjuonnin, henkilökohtaisen vapauden, spontaanisuuden ja luonnosta nauttimisen iloa vastakohtana korruptiolle ja poliittiselle juonittelulle.

Ji Kang, Ruan Ji ja Xiang Xiu olivat erinomaisia kirjoittajia ja ajattelijoita ja he kaikki vastustivat Sima sukua, joka hallitsi Kiinaa. Ji Kang oli monipuolisesti lahjakas: hän oli taitava runoilija ja kirjallisuuden tuntija sekä muusikko. Ruanit olivat kuuluisia viinin juonnista suuresta kulhosta ja joskus he jakoivat viininsä naapurin sikojen kanssa. Liu Lingin kerrotaan matkustaneen aina palvelija mukanaan. Tämä palvelija kantoi mukanaan viinipulloa ja lapiota, jotta hän voisi joko tarjota isännälleen juomista tai haudata tämän nopeasti, jos asiat menisivät oikein huonosti.

Bambulehdon Seitsemän Viisasta vaikuttivat myöhempien aikojen kiinalaiseen runouteen, musiikkiin, taiteisiin ja kulttuuriin. Heidän itsenäinen käyttäytymisensä ja yksilön itsensä kehittämisen periaate oli jyrkässä ristiriidassa konfutselaisten periaatteiden kanssa, jotka taas kehoittivat ihmisiä kehittämään itseään keisarihuoneen palvelukseen. Tämä ajatusmaailma vaikutti mm. japanilaisen samuraikulttuurin kehittymiseen, missä myös arvostettiin runouden, musiikin, maalaustaiteen ja teeseremonian tuntemuksen taitoja.
Tässä ovat Seitsemän Viisasta sekä Rong Qi Qi, joka kuuluu aivan eri aikakauteen, mutta jonka periaatteet ovat hyvin lehtolaisten kaltaisia ja siksi hänet on sijoitettu tähän maalaukseen.


Bambulehdon Seitsemän Viisasta ja heidän elämänsä maaseudulla on yleinen teema kiinalaisessa taiteessa ja he olivat esikuvia myöhempien aikojen kiinalaisille, jotka elivät poliittisten myrskyjen aikoina. Lehtolaiset ovat vaikuttaneet merkittävästi kiinalaiseen runouteen, musiikkiin, maalaustaiteeseen ja yleisesti kulttuuriin.
Tietoa on saatu Wikipediasta