Tekstit
Juna saapui Beijingiin perjantaiaamuna, reilu viikko sen jälkeen, kun oli lähtenyt Helsingistä. Siinä vaiheessa kaikki ympärillänämme olikin aivan uutta ja outoa. Kiinan pääkaupungin päärautatieaseman kakofonia ympäröi meidät täysin. Joka paikassa oli valtava määrä ihmisä ja en ole varma, kummat tuijottivat enemmän toisiaan, kiinalaiset meitä vai me heitä. Uskoisin, että se oli tasapeli.
Meille oli muodostunut pieni ryhmä matkakumppaneista, viisi norjalaista, yksi ruotsalainen ja minä ja yhdessä onnistuimme otimaan minibussin Qiao Yuan –hotelliin, mikä onkin jäänyt ainoaksi Beijingissä asuttamista hotelleistani, vaikka olen käynyt kaupungissa kaikkiaan kuusi kertaa. Tämä oli kuitenkin hyvä paikka aloittaa matka, sillä se oli täynnä muita reppuselkämatkaajia, joilta saimme hyviä vinkkejä.
Beijingissä kiertelimme nähtävyyksiä: Kielletty Kaupunki, Kesäpalatsi, Kiinan Muuri ja Taivaan Temppeli sekä kävelimme ja pyöräilimme pitkin katuja ja Hutongeja aistien ilmapiiriä ja kokeillen paikallisen keittiön antimia. Oli hauskaa opetella menemään busseihin ja siinä piti olla nopea ja röyhkeä, että mahtui sisään. Jos antoi kohteliaasti tietä muille, bussi tuli täyteen ja jatkoi matkaansa ilman sinua. Hauskempaa oli kuitenkin vuokrata oma polkupyörä ja ajella massojen mukana ympäri kaupunkia.
Ainoa järjestetty ruokailu oli Pekingin Ankan syöminen, jonka tilasimme hotellin matkatoimiston kautta. Hauska muisto eräältä ravintolavierailulta oli, kun muut kysyivät voisinko tilata teetä ruoan jälkeen, koska olinhan opiskellut kiinaa itsekseni ennen matkaa. Kysyinkin sitten tarjoilijalta, olisiko heillä teetä ja kun hän vastasi hymyillen ”kyllä,” muut olivat ihmeissään taidoistani. Pian se muuttui kuitenkin noloksi tilanteeksi minun kannaltani, kun tarjoilija kantoi pöytään ison kulhon keittoa.Tässä vaiheessa huomasin myös, että minun tulisi laittaa matkasuunnitelmani uusiksi, sillä junalipun saaminen kesti yleensä 3-4 päivää. Lähdin jatkamaan matkaa norjalaisen Margunin kanssa Shanghaihin, josta hän jatkaisi Hong Kongiin ja siitä Yhdysvaltoihin. Shanghain jälkeen minä jatkaisin matkaa itsekseni.
Beijing oli maaliskuun lopulla vielä kylmähkö ja vaikkakaan en muista, että lunta olisi ollut paljoa, Gobin autiomaasta tuleva tuuli tekin ilmasta kylmän. Illalla ennen hotelliin menoa, pistäydyimme yleensä pienessä kaupassa ostamassa juomista huoneisiimme. Heti ensimmäisellä kerralla eräs kiinalaisnuorukainen katsoi minua ja sanoi: ”Sinä näytät ihan opettajalta.” Näin hyvin hän tunnisti juuri valmistuneen opettajan, joka ei vielä ollut edes ehtinyt aloittaa työtään koulussa.
Kesapalatsi (Summer Palace) 1986
Kesapalatsi (Summer Palace) 1986
Kiva lukea Bambulehdon tarinaa. Itsellä ollut vain toiveena/haavena joku saman tapainen matka. Omalla autolla aikoinaan olen nähnyt koko Scandinavian. Saksaan täysin ummikkona omalla autolla töihin, mutta ei ongelmia. Pikkukaupunki Melle oli paikka jossa majailin kaverini asunnossa. Hampurista noin 270 km etelään tai oikeastaan lounais Saksaan. Lähin isompi kaupunki oli Osnabrück. Gelsenkirchen jäi mieleen myös ja Bielefeld. Vaikka eräs keihäänheittäjä sanoi huulena joskus, että Saksa on p*ska maa, niin ei se ole. Mukavia ihmisiä. Asuinpaikkani sellaisella omakotialueella ihmiset aina tervehtivät aivan tuntematonta heppua eli minua. Kaikkialla oli tosi siistiä. En missään ole nähnyt sellaista. No ehkä Wien on samanlainen. Takaisin tullessa ajoin Tanskassa sitä "dyynitietä" lähelle Kööpenhaminaa ja päätin, että Köpis on nähtävä ja ajoin ihan keskustaan. Kaunis kaupunki. Auto parkkiin ja kävelin keskustassa noin tunnin lenkin. Hieman epäilin osaanko Köpiksestä Ruotsiin johtavalle tielle. Ei mitään ongelmia koska hyvin opastettu. Olin siis liikkeellä autolla yksin meno- ja paluumatkalla. Seuraava etappi Göteborg ja siellä yksi yö. Sitten sukulaisten luo Borås muutamaksi päiväksi. Sieltä sitten Stockholm ja lautalla Suomeen. Pohjoisin paikka missä olen käynyt on Båtsfjord Norjassa. Siitä ei oikein pohjoisemmaksi pääse kuin laivalla kun jäämeri tulee vastaan. Silloin olin kavereiden kanssa liikkeellä asuntoautolla. Neuvostoliitossa Lenigradissa muutama turistimatka. Useita reissuja Venäjälle myöhemmin omalla autolla. Viipuriin ehkä noin 15 kertaa ja Pietariin kolme kertaa. Silloin minulla oli ex-avovaimo kartanlukijana lähinnä Pietarissa.
VastaaPoistaOlen käynyt ainakin 15 maassa ja jokainen matka mukava. Jos jotain on sattunut niin kaikissa oikeastaan oma syy paitsi Viipurissa ihan keskustassa päiväsaikaan tehty murtauminen rikkomalla autoni takaoven lasi. Varkaat eivät saaneet laukkujamme koska tapauksella paljon silminnäkijöitä ja varkaat luikkivat pakoon. Olimme syömässä eräässä ravintolassa, kun joku suomalainen tuli sisään ja huusi automurtoyritys ja onko täällä suomalaisia. No ei ollut muita kuin minä. Viimeinen matkani on nyt kestänyt 11 vuotta ja olen Thaimaassa. En ollut silloin varma kun tänne tulin, että jään tänne asumaan. Täältä yksi reilun viikon matka Suomeen kesällä 2010. Cambodiassa olen käynyt useita kertoja, mutta niitä ei voi oikein laskea, koska pakollisia viisumimatkoja. Reilu vuosi sitten noin viikon reissu Phnom Penhiin ja Siem Reapin kautta takaisin. Liikkumisvälineinä taksit ja linja-autot joissa pystyi nukkumaan. Yövyin molemmissa kaupungeissa noin 3--4 yötä. En muista tarkasti. Voi sanoa noin fifty fifty. 2015 vietin Juhannuksen Savannakhet Laos. Siellä ehkä neljä yötä. KIva maa kuten Cambodiakin.
Mainittakoon vielä se, että pidän lennoista joissa välilasku ja ei haittaa yhtään kuinka pitkä. Joku 5-6 tuntia sopiva kuitenkin siten ettei tarvitse maleksia vain lentokentällä. Viime Suomen reissulla viiden tunnin stoppi Wienissa. Ensin Wienin keskustaan lähelle Tonavan rantaa. Kentältä bussikuljetus ja mulla aikataulut niihin. Bussi ajoi lähelle Tonavan rantaa ja samasta paikasta takaisin kentälle. Hyvä että ehdin koneeseen kun niin paljon mielenkiintoista nähtävää.