Thaimaan tulevat vaalit

Tänään pieni hyppäys pois henk. kohtaisista tarinoista. Vaalit lähestyvät Thaimaassa.

Vaalit lähestyvät Thaimaassa ja monet pelkäävät tilanteen kärjistyvän ”punaiset vs keltaiset (vs siniset) taisteluksi ennen ja jälkeen vaalien. Nämä värit kuvaavat eri aatteiden (ihmisten) kannattajien paitojen väriä. Punaiset ovat ex- pääministeri Taksin Shinawatran kannattajia, jotka aiheuttivat isot mellakat toukokuussa -10 Bangkokin keskustassa. Jos punaiset voittaat vaalit Taksinin pikkusiskosta tullee, ainakin nimellisesti, pääministeri. Keltaiset ovat nykyisen pääministeri Abhisitin Vejjajivan takana ja monarkisteja. Siniset ovat , ainakin toistaiseksi vielä, vähemmän merkittävä ryhmittymä, jotka ovat pitkäaikaisen kansanedustajan ja ministerin Newin Chidchopin kannattajia. Newin tulee maan koillisosasta, jota paikalliset kutsuvat myös nimella ”Isaan.” Tässä hieman mielipiteitäni taustoista aasialaisten toimiin niin poliittisessa elämässä kuin liiketoiminnassa ja jokapäiväisessä elämässä.

Aasiassa asuvien ihmisten ja niiden, jotka ovat tekemisissä aasialaisten kanssa, tulisi ymmärtää "suhteiden" merkitys. Puhun nyt enemmän Itä- ja Kaakkois-Aasiasta, mutta vähäiseen kokemukseeni perustuen, uskon tämän olevan normaali käytäntö myös Etelä-Aasiassa. Tämä on varmaan alunperin kiinalainen ilmiö. Kiinan kieli käyttää siitä sanaa "Guanxi".

Jokainen ihminen kuuluu osaksi jotain ryhmää ja kaikki pyrkivät kasvattamaan näitä suhteitaan myös ryhmästä ulospäin. Kun yksi ryhmän jäsen luo uuden suhteen, esim. kaupankäynnissä, johonkin toiseen ihmiseen, koko ryhmä hyväksyy tämän uuden jäsenen osaksi omaa sisäpiiriään. Aasialaisten suhdeverkostot ovat paljon ryhmäytyneempiä kuin meidän eurooppalaisten.

Oman ryhmän jäsenet nähdään "sisäpiiriläisinä" ja muut "ulkopuolisina". Kaikkien ryhmän jäsenten tulee tukea oman sisäpiirinsä jäseniä, silloin kun he siihen pystyvät ja he ovat tavallaan taistelutilanteessa "ulkopuolisia" vastaan. Länsimaalaisten voi olla hyvin vaikea päästä sisälle tähän sisäpiiriin, johtuen juuri siitä, että he eivät ymmärrä tämän toimintaperiaatteita tai eivät halua hyväksyä niitä.  

Mielestäni ilmiö on selkeä arkipäiväisessä thaimaalaisessa yhteisössä siinä, miten sukulaisista pidetään huolta ja heille lähetetään rahaa, silloin kun heidän omat varansa eivät riitä. Varsinkin perheiden tyttärien tulee tukea lähisukulaisiaan: isää, äitiä, veljiä, setiä, tätejä, veljen – ja sisarenlapsia jne. Sama auttamisen periaate koskee luonnollisesti liike-elämän ja politiikan "suhteita". Näin ollen tätä voidaan hyvin nimittää "hyvä veli" järjestelmäksi. Onko se hyvä vai paha ilmiö, en ota tässä kantaa, mutta se on kuitenkin olennainen osa aasialaisuutta.  .

Toki jokainen voi kritisoida tätä järjestelmää, mutta minusta se vain osoittaa, että ihminen ei ole sisäistänyt aasialaista maailmankatsomusta kovinkaan syvällisesti, jos hän ei tätä ymmärrä. Luonnollisesti "ulkopuolisten" ryhmien jäsenten auttaminen toisiaan ärsyttää ja suututtaa toisen ryhmän "sisäpiiriä", ehkäpä jopa aiheuttaa voimakasta kateutta heissä. Kuitenkin, jos heillä on mahdollisuus tehdä näin omalle "sisäpiirilleen", se on vain luonnollista, että niin tapahtuu. Kun sisäpiiriläisten eteen tehdään kaikki mahdollinen, ulkopiiriläisten harhauttaminen valheilla nähdään hyväksyttävänä toimintana. Kun pystyt auttamaan omaa ryhmääsi, saat kasvoja. Toisen ryhmän vahingoittaminen ei taas aiheuta sinulle kasvojen menetystä

Niin kuin useat ihmiset, jotka ovat viettäneet aikaa Aasiassa, ovat todenneet, korruptio on myös osa aasialaista kulttuuria. Toki sitä ilmenee paljon myös länsimaissa, vaikka palkkiot eivät jälkimmäisessä ole niinkään rahallisia etuja kuin muita asioita. Edellisessä se on ollut paljon hyväksyttävämpi  ja näkyvämpi käytäntö, koska sillä on voitu ja voidaan saavuttaa asioita, joita muuten olisi mahdotonta saada aikaan, koska kuulutaan "väärään" sisäpiiriin.

Miten sitten länsimaalainen demokratiakäsitys soveltuu tällaiseen aasialaiseen elämäntyyliin - erittäin huonosti. Mielestäni aasialaisten tulee antaa itse löytää omat "demokraattiset" tai "tasa-arvoiset" tai muut kaikkia tukevat mallinsa. No, miettikääpäs nyt vaikka thaimaalaista yhteiskuntaa, mistä sieltä löytyy tasa-arvo? Jokainen on joko "phii" tai "noong", "lung", "naa", "puu", "jai", "luuk", "nuu" jne. Ei kukaan ole samanarvoinen toisen kanssa.  Niille, jotka eivät tunne thain kieltä, nämä nimet tarkoittavat ”isoveljeä (-siskoa), pikkuveljeä (-siskoa), setää ja enoa, isoisää ja isoäitiä, lasta (jonkun oma lapsi), pikkuista (lasten itsestään käyttämä termi puhuessaan aikuisten kanssa tai naisen, joka on huomattavasti nuorempi kuin henkilö, jonka kanssa hän puhuu). Thaimaalaiset ja myös monen muun Aasian maiden asukkaat käyttävät näitä yleisesti puheessaan, ilmaistakseen asemansa toisiinsa nähden. Ne eivät yleensä ilmaise sukulaisuussuhdetta arkipäivän puheessa.

Perinteisestihän tämä Thaimaassakin, ainakin osittain konfutselaisiin arvoihin nojaava toimintamalli tarkoittaa sitä, että jos olet toisen alapuolella, sinun tulee kunnioittaa ja totella häntä ja jos olet toisen yläpuolella, sinun tulee pitää huolta hänestä. Näin yhteiskunta varmaan toimi ennen ja toimii vieläkin jossain määrin, mutta modernisoitumisen ja globalisoitumisen myötä on nyt murrostilassa, mikä voi kestää hyvinkin pitkään.  Vai muuttuvatko asiat? Jos kylän päämies tai kamnan (kyläyhteisöjen johtaja) määrää sinua äänestämään jotakin ehdokasta, etkö silloin tee niin? Useimmiten kyllä, koska kuulut tähän ryhmään ja kukaan ei halua joutua pois omasta ryhmästään. Samoin monissa liikeyrityksissä johtajan (ehkäpä myös samalla perheen pää) sana on lähes laki ja siitä ei neuvotella.

Itse pelkään, että tulevat vaalit eivät tule ratkaisemaan nykyistä pattitilannetta, vaan olot jatkuvat levottomina. Jo pitkään ovat nämä alussa mainitut ryhmät taistelleet keskenään, jopa väkivaltaan turvautuen. Kun ollaan Thaimaassa, sotilasvallankumouksen uhka ei ole koskaan kaukana. Näin on käynyt Thaimaassa usein ja täytyy myös muistaa, että sotilaatkin ovat oma sisäpiirin ryhmänsä, joilla on omat etunsa ajettavana. Valitettavasti tällä hetkellä Thaimaasta ei löydy sellaista auktoriteettia, joka pystyisi yhdistämään kansan. Jotenkin pitäisi luoda uusien poliitikkojen sukupolvi, poliitikkojen, jotka pystyisivät näkemään oman sisäpiirinsä ulkopuolelle ja ajattelemaan koko maata omana sisäpiirinään.